TEKSTIILITEOLLISUUDEN UUDET HAASTEET

Published on September 5 2017

Suomen tekstiiliteollisuus, muiden alojen tapaan, on uusien, entistä vaativampien haasteiden edessä. Vaikka elinkeinoelämän rakennemuutos kokonaisuutenakin on ollut jatkuvaa, on sen nopeutuminen ollut yllättävä kokemus. Uudet teknologiat, kova kilpailu, kansainvälistyminen, henkilö-, tavara- ja tietoliikenteen huima kehitys aivan viime vuosina ja kuukausina ovat faktoja myös täällä pohjoisessa Suomenmaannsa. Uuden tietotekniikan hallitseminen alkaa olla yhtä välttämätöntä kuin lukutaito.

Toisaalta on alettu elintason kohottamisen rinnalla puhua elämisen laadusta, luonnon suojelemisesta, työelämän laadun kehittämisestä. Kovan tekniikan ja rationalisoituvan kaupan vastapainoksi toivotaan parempia palveluja, vapaa-ajan vieton monipuolistamista jne. Ns. pehmeät arvot tulevat tehokkuuden rinnalle. Automaation ja uusien tekniikoiden ansiosta tarvitaan yhä vähemmän ihmisen ruumiillista työtä hyödykkeiden, tuotteiden valmistamiseen, jalostukseen.

Näin on myös tekstiiliteollisuudessa, johon lasken kuuluvan tässä yhteydessä myös työvoimavaltaisemman vaatetusteollisuuden. Rakennemuutos on jatkunut jo kauan ja jatkuu ympäristön kehityksen mukana.

Teollisuudenalan menestys on yhtä kuin sen alan yritysten menestys. Jokaisen yrityksen menestymisestä taas riippuu sen henkilöstön hyvinvointi, ammattitaito ja työmotivaatio. Ja päinvastoin: vain pätevä henkilöstö - harjoittelijasta yritysjohtoon, läpi koko yrityksen - on yrityksen menestymisen edellytys. Tuotekehitys, markkinointi, tuotanto, organisaatio sekä niiden toimivuus ja tehokkuus ovat kiinni ihmisistä, heidän kyvyistään ja halustaan suunnitella, toteuttaa ja kehittää. Myös yrityksen johdolla on todettu olevan tärkeä osuutensa yrityksen menestyksessä. Tiivistäen voidaan sanoa, että Suomen tekstiiliteollisuuden tulevaisuus riippuu meistä kaikista Tekstiiliteknillisen Liiton jäsenistä.

 

Yleiset toimintaedellytykset

 

Tekstiiliteollisuus saa monissa kilpailijamaissamme valtiovallan taholta monenlaista tukea. Suomessa se on joutunut tulemaan toimeen omillaan. Työnvaltaisena toiminta-alana miltei kaikki sosiaaliset uudistukset, joilla teollisuutta on kuormitettu, kohdistuvat raskaasti tekstiiliteollisuuteen. Erilaisia sosiaalikuluja joudutaan keräämään yhteiskunnan edelleen jaettavaksi 53-58 %: iin palkkasummasta, kun vastaava luku esim. Tanskassa on 25 %. Kun lisäksi tupo-sopimusten mukana tulevat kustannusnousut ovat yleensä palkkasidonnaisia, kaatuu työvoimavaltaisen yritystoiminnan päälle kohtuuton kuorma. Lyhyesti voidaan sanoa, että mitä enemmän työllistät, sitä enemmän siitä rangaistaan.

Kun työllistäminen tässä maassa on tehty varsin vaikeaksi, ei ole ihme, jos yritykset joutuvat vähentämään työvoimaansa eivätkä uudet työnantajat pysty supistumista korvaamaan. Teollisuuden edunvalvontajärjestöillä näyttää riittävän puuhaa myös tulevaisuudessa. Tekstiiliteollisuuden osalta rintamavastuussa ovat Tekstiilivaltuuskunta ja Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto, joiden toimintaan osallistuminen aktiivisesti on kaikkien tekstiiliyritysten velvollisuus. Tiivistämällä yhteistyötä vaatetus-, kenkä- ja nahka-alan järjestöjen sekä palkansaajaorganisaatioiden kanssa voidaan voimakkaammin vaikuttaa teollisuuden keskusjärjestöjen TKL:n ja STK:n avulla julkiseen valtaan ja sen toimenpiteisiin.

 

Kilpailukyky

 

Kaupan esteiden poistuttua tuotteiden vienti ja tuonti on helpottunut. Niinpä Suomi on yksi avoimimmista markkina-alueista tekstiilin tuonnille, varsinkin kun kyseessä on brodeeraus. Toisaalta meidän mahdollisuutemme vientiin ovat kohentuneet EFTA- ja EEC-sopimusten avulla olennaisesti. Miten niitä pystymme hyödyntämään, riippuu kyvystämme suunnitella, valmistaa ja markkinoida tuotteitamme kovassa kilpailutilanteessa.

Viime aikoina hintakilpailussa olemme jääneet pahasti alakynteen. Suomen jatkuvasti korkeampi työkustannusten nousu on heikentänyt kannattavuutta ja kilpailukykyisempi tuonti nakertaa markkinaosuuksiamme myös kotimaassa. Tärkein haasteemme onkin kilpailukyvyn palauttaminen. "Tarttis tehdä jotakin."

 

Koulutus

 

Tutkimusten mukaan teollisuus ei juuri nyt ole nuorten suosiossa työpaikkana. Erityisesti metallialoilla on puutetta opiskelijoista. Tämä ei ole ihmekään, jos pitää paikkansa joistakin peruskouluista peräisin oleva tieto, että lapsia jopa uhataan teollisuudella, niin kuin ennen poliisilla: "Jos ette ole kunnolla, joudutte vielä töihin tehtaaseen."

On niin paljon kysymys asenteista ja nehän syntyvät koulutuksen, informaation ja alan oman imagon kautta.

Teva-alan koulutus on kaksijakoista, julkisin varoin tapahtuvaa ja yrityksissä annettavaa. Vaikka teva-opetus on näennäisesti kunnossa, sen käytännön toteutus kaipaa uudistamista. Opetusohjelmien, opetuksessa tarpeellisten laitteiden hankintaan ja eri oppilaitosten toiminnan koordinointiin olisi yhteistyössä teollisuuden kanssa nopeasti syvennyttävä. Löytyisiköhän ratkaisu siten, että nykyiset teollisuusjärjestöt ja oppilaitokset muodostaisivat teva-koulutuksen neuvottelukunnan, jossa yritysten asiantuntijat olisivat mukana.

Koulutus, josta ennakkotiedon mukaan on tässä julkaisussa erillinen artikkeli, tulee olemaan teva-alan tulevaisuuden kannalta aivan ensiarvoisen tärkeä kehittämiskohde ja oman messunsa arvoinen. Vanhoilla tiedoilla emme pärjää.

 

Tuotekehitys ja markkinointi

 

Vientimaissamme kuulee sanottavan, että Suomen teva-teollisuudella on hyvä maine mutta että olemme turhan vaatimattomia markkinoinnissa. Omaperäinen tuotekehitys ja t-paita painatus eurooppalaisen muodin matkimisen sijasta on paras ohje menestymiseen eikä halpa hintakaan ole aina oikea kilpailukeino.

Puuttuukohan meiltä uskoa ja uskallusta? Hyviä esimerkkejähän meiltäkin löytyy, joten vientiin vain rohkeasti. Ulkomailta kopioitujen tuotteiden valmistaminen ja myynti paria sesonkia myöhemmin takaisin vientiin - sellaisiakin tehtaita vielä on - on typerintä, mitä tällä alalla voi kuvitella.

 

Teva-teollisuus työnantajana

 

Yksi ongelmallisimpia haasteita teva-alalla on tuotteiden hintaan nähden korkeat työvoimakustannukset. Toisaalta meidän pitäisi, saadaksemme jatkuvasti hyvää työvoimaa, pystyä maksamaan parempia palkkoja ja tarjoamaan turvallisia työpaikkoja. Joustavuus työajoissa olisi myös naisvaltaisissa tehtaissamme viihtyvyyttä lisäävä tekijä

Joudumme siis jatkossa kilpailemaan paitsi tuotteillamme myös työvoimasta. On aivan turha luulla, että pienillä palkoilla saisimme laadukasta ja oppimishaluista työvoimaa - ovatpa työolosuhteet millaisia tahansa. Vastaus tähän haasteeseen on teknologia, jolla tuotekohtaisia kustannuksia voidaan pienentää. Jokaista työtuntia, tehdaskuutiota ja raaka-ainemarkkaa kohti on saatava aikaan enemmän myyntiä. Tuottavuuden pitää nousta nopeammin kuin kilpailijamaissa.

Ehdoton edellytys em. ja muihinkin teva-haasteisiin vastaamiseen on kuitenkin tuloksekas yhteistyö yrityksissä johdon, toimihenkilöiden ja ammattityöntekijöiden kanssa. Talo, jossa ihmissuhteet eivät ole kunnossa, on tuomittu epäonnistumaan. Suomi tarvitsee jatkossakin korkeatasoisen ja kehittyvän teva-teollisuuden.

Repost 0
Comment on this post